Janne Kauppi

Maailmankylä - utopiasta todellisuudeksi

  • Maailmankylä - utopiasta todellisuudeksi

Tutustuin epäonnistuneesti tietokoneisiin jo 80-luvulla, mutta sinunkaupat koneiden kanssa tein vasta 90-luvun puolivälissä. Olin tuolloin yrittäjäkurssilla tappamassa aikaa ja opetusohjelmassa oli tekstinkäsittelyä. Heti kun sain itse alleviivattua ja kursivoitua tekstiä - tiesin, että nyt rullataan syvissä vesissä ja olin löytänyt sen oman juttuni. Siitä lähtien olen enemmän tai vähemmän tehnyt elantoni tietokoneella.

Alku ei sinänsä liity itse kirjoitukseen muuta kuin siten, että silloisella kurssilla opettaja kertoi maailmankylä-käsitteestä. Maailmankylä on kanadalaisen kulttuurifilosofin luoma käsite kehittyvän kommunikaation pienentämästä maailmasta, jossa keinotekoiset rajat eivät enää ole ihmisten välissä.

Nämä rajat ovat jo pitkään olleet tehokkaasti häipymässä. Ollaan nähty ja koettu sähköposti, keskustelufoorumit ja sittemmin kehittyneemmät yhteisöpalvelut kuten Facebook. Kaikki nämä ovat tuoneet ihmisiä lähemmäs toisiaan. Kielimuuri tosin on pitänyt, vaikka sitäkin moni jo rikkoo online-työkalujen avulla kiitettävästi. Kuulin toissaviikolla ystäväni seuraavan kiinalaisia blogeja Bing translatorin avulla - itse vanhana Gmail-käyttäjänä olen käyttänyt paljon Google translatoria, etenkin jos on pakko siirtyä englannin ulkopuolelle. Hienoja työkaluja, mutta hieman epäluotettavia ja vaativat paljon aikaa ja vaivaa hyvälaatuisen tekstin tuottamiseksi.

Maailmankylä-käsite näyttäisi nyt harpanneen ison loikkauksen eteenpäin. Microsoft on esitellyt kääntäjän, joka tekstittää puheen ja kääntää sen suoraan myös toiselle kielelle, mutta se kääntää puheen suoraan toiselle kielelle myös puhuttuna ja puhujan omalla äänellä! (The Next Web -sivuston uutinen, jossa video esittelystä)

Konekääntäjiä on netissä ollut jo parikymmentä vuotta, toinen toistaan huonompia. Nyt näyttäisi siltä, että ollaan läpimurron äärellä. Puhutaan siis kääntäjästä, joka toimii kuin vuosikymmenet sitten Aku Ankassa toimi Pelle Pelottoman kääntäjä, tosin tällä ei voi jutella koirien ja kissojen kanssa.

Tämä oli vasta julkistusdemo, mutta mitä ovat sitten käytännön sovellukset, joita nähdään viimeistään ensi vuosikymmenellä. Skype alkaa olla jo tuttu myös vanhemmalle väelle, jotka pitävät yhteyttä kaukana asuviin sukulaisiin. Seuraavan vuosikymmenen Skypessä Pihtiputaan mummo voi jutella vaikka ulkomaille nuorena muuttaneen tyttärensä Australiassa syntyneen pojan kanssa, jolle ei ole enää äidinkieli siirtynyt. Jos mummon kuulo on huono, puheeseen voi myös asettaa tekstityksen näkyviin. Tämä vain esimerkkinä käyttötavoista, Skypen tapaisia ohjelmia kun ei välttämättä enää tarvita kun kunnon viestintätyökalut ovat jo integroituneet osaksi käyttäjältä piilotettuja käyttöjärjestelmiä. Tekstiviestien tullessa uutena ominaisuutena puhelimiin, niiden kuviteltiin yleistyvän vain yrityskäytössä. Parempi siis kun ennustetaan käännöksille, että ne yleistyvät kaikenlaisten ihmisten käytössä.

Mitä voisivat olla vaikutukset? Muuttaako se ihmisten ajatusmaailman kun he eivät ole enää kielimuurinsa vankina? Tarvitseeko ulkomaalaista enää pelätä kun voit laittaa puhelimestasi kaiutintoiminnon kautta kääntäjän päälle kysyäksesi aamuyöllä nakkikioskin jonossa savannin asukkaalta, että vastaako afrotukka meille tutumpaa karvalakkia. Omatoimimatkailu ulkomaiden mainstreamin ulkopuolella oleviin kohteisiin voi räjähtää pilviin. Postimyyntivaimojen välittäjät siirtyvät pienistä moottoriveneistä messinkikoristeltuihin pursiin. Esimerkkejä voi keksiä tuhansia, mihin kaikkeen hyvään se voisi johtaa jos maailmasta todellakin pystytään kaatamaan kielimuurit. Huonojakin asioita se voi tuoda tullessaan - rikolliset osaavat myös hyödyntää uusia mahdollisuuksia. Ehkä kuitenkin se voisi myös vähentää konfliktien määrää kun kansat voisi keskustella keskenään kaikilla yhteiskunnan tasoilla.

Maailma muuttuu meidän elinaikanamme muutenkin niin paljon, että on sääli kun emme tule näkemään sitä valmiina.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Olen taipuvainen uskomaan, että maailma muuttuu, mutta miten, se onkin eri asia.

Kuvasit yllä joitakin mahdollisuuksia. Pyrin esittämään sille kritiikkiä, sillä en löydä muutakaan syytä kommentoida blogaustasi.

Internet näyttäisi hyvinkin pitkälti luovan keinotekoiset rajat uudelleen ja jopa antaa välineitä pitää yllä niitä.

Google Wave esimerkiksi oli aivan mahtava väline joka mahdollisti mm. reaaliaikaisen käännöksen tekstistä tekstiksi, mutta sitä ei kukaan käyttänyt.

Miksi sitä ei käytetty? Miksi jotain välinettä ei ylipäätään käytetä?

Koska sitä ei tarvita.

Ihmisen raja tulee lopulta vastaan. Toisilla ennemmin kuin toisilla.

Olen ollut itsekin monessa mukana, usein suht alkukuopista saakka ja omaksun suht nopeasti uusia tekniikoita ja ideoita. Kuuluu myös työnkuvaan.

En kuitenkaan ole facebookissa tai twitterissä, kotikoneella en käytä skypeä lainkaan ja maailma ei ole sen lähempänä kuin se on koskaan ollut. Itse asiassa kauempana, sillä spesifinen mielenkiinto olla yhteydestä erikielisiin, mielisiin ja kulttuurisiin ihmisiin jäi jonnekin 90-luvulle.

Sen sijaaan asemani eri asioiden (tavaroiden, tiedon, tekniikoiden, käytäntöjen) kuluttajana on parantunut selvästi. Käytän melkein pelkästään googlen työkaluja sisällön tuottamiseen. Se on silti selvästi suhteessa vain niihin asioihin, joita todella tarvitsen.

Pointti on, että webbisovellukset, mobiililaittteet tai muutkaan eivät ole tehneet minusta globaaleja raja-aitoja rikkovaa yli-ihmistä. Paras oppimani taito parissa kymmenessä vuodessa on ollut oppia rajoittamaan, tunnistaa epäkelpo aikasyöppö ja löytää olennainen.

Aika on rajallista, älyni on rajallinen;

"Mieleen mahtuu, mitä mieleen mahtuu, ei koskaan yhtään enempää."

Entä nämä ihmiset, joilla on aina ollut internet? Muutamaa läheltä seuranneena näkisin, että hekin ovat varsin rajoittuneita. Konservatiivisia käyttäjiä tyyliin: Mese, face ja skype. Jos pyydät mitään em. kolminaisuuden ulkopuolelta, alkaa helposti nikottelu.

Innostuneet ihmiset ja älypäät eivät koskaan ole ongelma minkään idean edistyksessä, vaan tavalliset ihmiset tavallisine tarpeineen ja ongelmineen.

Ongelmaksi muodostuu mahdollisesti myös se, että ihmisoikeuksia aletaan jakamaan sen perusteella, onko sinulla kyky, mahdollisuus ja pääsy välineisiin.

Kanssakäyminen voi toki poistaa (ja poistaakin) raja-aitoja ja ennakkoluuloja. Mutta voiko se rakentaa ja vahvistaa niitä? Entä jos todellisuus osoittautuukin paremman kuvan ja käsityksen ansiosta paljon raadollisemmaksi kuin mitä luulimme?